perjantai, 7. syyskuu 2018

Uudet insuliinit ja mittalaput käyttöön

Vuoden olen kohta harjoitellut tätä uuden mittaustavan käyttöä. Tekniikka on kehittynyt huomattavasti ja nyt on myös erinomaisia saavutuksia minunkin kohdallani toteutunut. Otan kaikki Jumalan lahjana vastaan. Jumalan lahjaa hainkin diabeteshoitajani vastaanotolta ison pussillisen ja kehuinpa siinä Nuutisen Pekallekin selviäväni taas sen kolme kuukautta eteenpäin tällä pussillisella. Nyt sain mittariini laput niin että saan oikean käsityksen miten mittausarvot heittelee "nousu ja lasku-humalassa"- sokerit minulla on heitelleet jo vuosia häränpyllyä, mutta nyt on parin pykälän korjaus saatu aikaan. Vielä on tietenkin tavoiteltavaa jonkin verran. Muutosta elämäntavoissa ei ole helppo saada aikaan. 

Nopeammat Fiasp-insuliinit auttavat tasapainottamaan mäitä korkeita verensokerin nousuja ja otinkin ne käyttöön heti. Sopiva ruisku piti käydä Ruukin terveysasemalta hakemassa, mutta ensimmäinen pistos osoittautui todella tehokkaaksi. Nyt on vain ruokailut ja liikunnat sopeutettava insuliinien käyttöön. Aamuverensokerikin pitää mittailla paremmin ja arvioida pitääkö vähentää iltasyömisiä vai pistääkö enempi pitkävaikutteista insuliinia. Mieluummin hieman pudottaa syöntiannoksia...ehkä. Painoni ei ole oikein löytänyt sitä oikeaa indeksiänsä eli alta 80 kiloon on vielä matkaa. Kilon jos viikossa saan pois niin marraskuussa pääsen saarnastuoliin saarnaamaan varmasti ihan omin voimin, jos Herra suo. Ehkäpä se maratonmatkakin onnistuu joku päivä. Tai puolikas.

maanantai, 27. elokuu 2018

Aamu lenkki ja mittauksia: ehkä parempaan suuntaan ollaan menossa

Lenkille sitten ja päätinkin nyt vetää maltillisen hitaasti eli niin hidasta hölkkää kuin vain suinkin mahdollista. Sama neljän kilometrin aamulenkki sujui nyt tasan 28 minuuttiin eli seitsemän minuuttia per kilometri. Verensokerit olivat tipahtaneet 6.9:ään ja suunta oli sen verran alaspäin että annoin pienelle pullan palalle kyytiä. Puntarillakin kävin ja paino oli nyt tasan 89 kiloa. Viime viikolla se oli yli 90. Kilo viikossa? Se tietäisi että jopa kymmenen viikon päästä painoni olisi tavoitteessa eli tuossa alle 80 kilossa! Vieläköhän tässä lokakuussa ehtisin syysmaratonille?

Toisaalta kun eilen olin jo käynyt seitsemän kilometrin lenkin 45 minuutissa niin nyt tuntui hieman polvessa kipeältä. Vanha futarin polvi vaivaa. Onkohan tämä se leikattu polvi vai se jota en viitsinyt leikkaukseen viedä. Pitää ihan katsoa kummassa on leikkausarvet. Kyllähän ne tietenkin olivat siinä leikatussa polvessa. Oikea ei sitten ole parempi jalkani vaan vasen. Enkä ole mikään umpi vasuri vaan onpa tällä vasemmalla tehty pari maaliakin sarjapeleissä ja kaukaa.

Monet jalkapallon pelaajat eivät ole ymmärtäneet harjoiittaa vasenta jalkaansa enemmän kuin oikeaa. Koskaan ei huonompi jalka mene taidoissa paremman jalan ohi. samalla periaatteella pitää harjoittaa aina sitä heikointa osaa joukkueesta. Mennään aina heikoimpien ehdoilla varsinkin joukkuepeleissä. Pitemmän päälle se tuottaa menestyksen. Vasen ei tietenkään oikea jalkaisella voi olla parempi, mutta minun tapauksessani nyt vain on. Enempi on tullut heikommalla jalalla maaleja ja kauempaa. Siinä on se yllätysmomentti mukana.

Muistampa eräänkin kerran kun Pattijoen Tempauksen pelissa vetasin suoraan syötöstä 30 metristä vasurilla niin siihenpä monet ehtivät huutamaan, ettei saa vetää niin kaukaa- ääni muuttui kellossa kun pallo sujahti ylänurkkaan, eikä maalivahti ollut eväänsä paljon ehtinyt väräyttää. Samoin Tepsin pelissä nuoruusvuosinani vasen puhui totuuden ilmi matala laaka alanurkkaa eikä pallo ehtinyt pudota matkalla ollenkaan. Vanhana näitä on mukava muistella, kun ei jalat enää kestä potkia. Mutta juosta vielä pystyy, kunhan nyt en ihan maratonille kuitenkaan lähde pilaamaan polviani. Taitaapa kymmenen kilometriä olla liikaa yhden vuorokauden sisällä ainakin tällä painoilla. Katsotaan sitten kymmenen viikon päästä mikä on tilanne.

Verenpaineet lenkin jälkeen olivat 139/68 ja nyt  tunti pullan syömisen jälkeen verensokerit 8,9 elikkäs ihan hyvät arvot. Kyllä aamulenkkeily kannattaa! Mutta aina pitää muistaa antaa kunnia sille jolle kunnia kuuluu eli Herralle Jeesukselle Kristukselle! Hän on minun parantajani! Hän kuulee rukoukset ja pitää lupaukset! Aina on parempaa luvassa ja toivoa ja apua jaettavaksi myös toisillekin toivottomille tapauksille!

perjantai, 24. elokuu 2018

Kuntotestin aika

Lähdinpä tuossa tunti sitten jälleen AAMULENKILLE ja ajattelin testata, mitä sitä näin aamuhöperönä jaksaa juosta. Karttaan olin googlettamalla mitannut tasan neljän kilometrin pätkän maantietä. Sen olin jo juossut muutaman kerran lävitse aamulla ja päätin tänä aamuna testata menisikö se tuolla huippu-urheilijan lenkkivauhdilla loppuun asti. Hyväkuntoinen juoksija juoksee sellaista kuuden minuutin kilometrivauhtia - Siinäpä vauhdissa tavoitetta minulle. Cooperin testissä se tietää kaksi kilometriä ja nyt pitäisi juosta kaksi cooperia peräkkäin, nuorempana tämä olisi ollut ihan helppoa, mutta nyt alkaa olla ikää jo lähemmäs kuusikymmentä ja painoakin ainakin se kymmenen kiloa liikaa jos ei enemmänkin. Ja aamutkin on olleet aika hankalia käynnistymisen kannalta.

Ei sitä muuta kuin LIIKKEELLE sitten- Kellosta tarkkailin vauhtia ja huomasin heti ensimmäisen suoran maantieosuuden jälkeen, että alkuvauhti oli liian hidasta, Iso mäki oli vielä juostava kahden kilometrin pisteelle. Mäen päälle päästyäni vauhdin lisääminen tuntui mahdottomalta ja ajattelinkin luopua koko tavoitteesta.

KOIRAT siinä rupesivat minua haukkumaan niin etten antanut laiskuudelle sijaa vaan lisäsin vauhtia tuskasta huolimatta ja kohta tuntui jo vauhti sellaiselta että ehkä pääsen tavoiitteeseen. Viimeisessä mäessä piti kuitenkin vauhtia löysätä ja siihen koti kadun toiseen päähän tullessa olikin jo kunto ja aikakin loppu. Viimeiset parisataa metriä piti kävellä, mutta totesin että en ollut kovinkaan kaukana tavoitteesta, ehkäpä ilman noita mäkiosuuksia ja tasaisemmalla vauhdilla olisin päässyt tavoitteeseen JA TIETENKIN MUUTAMAN YLIMÄÄRÄISEN HAUKKUVAN KOIRAN AVUSTUKSELLA - Mutta koville se ottaa - ihan hiki tulee. 

PARASTA tässä aamulenkkeilyssäni on ehkä se, että saisin nämä aamuveren sokerit alas tehokkaasti. Hieman kuitenkin ihmetyttää, kun ennen lenkkiä verensokeri oli 12.9 ja nyt ne se on nousemassa yli 13- Mitähän ne olisivat jos en olisi lenkillä käynyt? Yli 25 lukemiakin minulla on ollut suklaan syömisen JA tv:n katselun jälkeen.  Ostin nimittäin eilen pussillisen halpaa  irtosuklaata, jota meni aamupalan lisukkeeksi kutakuinkin monta eli paljon. Istuskelinpa siinä TV; ääressäkin jo melkein puoli tuntia katsoen jotakin typerää Vince Vaughin elökuvaa.  Tahtoo olla että nuo ylimääräiset syödyt rasvat kertyy suoniin ja vyötärölle, varsinkin jos jää TV.n ääreen makaamaan.

Olen YRITTÄNYT laihtua sen kymmenen kiloa viimeiset kymmenen vuotta, mutta asia tahtoo mennä päinvastoin. Suklaata on mennyt varmaan sata kiloa tuossa ajassa niin perso minä olen ollut. Kun pitäisi päästä' alle 80 kilon niin viisari näyttääkin yli 90 kiloa. EI NÄIN SAA OLLA. 

SUKLAAN NAPOSTELUT KOSTAUTUU.: Veren paineet ei tahdo enää pysyä alle suositusten rajoissa, viimeksi alapaine oli kyllä alle sen 80 mutta yläpaine olikin jo yli 140. Ei ne naposteluilla parane. Liikuntaa ja ehkä enemmän tavallista vettä SUKLAAN, perunalastujen ja leivän ja varsinkin pullan syömisen sijaan. Saisin nuo sokeritkin pysymään alle 10 arvoissa JATKUVASTI......

UUSI MITTAUSSYSTEEMI on todella erinomainen. Vaatii kuitenkin asennoitumista, ettei ote herpaannu. Alkukesästä nimittäin keskiarvo oli jo lähellä kahdeksaa ja toukokuussakin HBa1 oli jo 7,4, mutta nyt loppukesästä kävi mittausten keskiarvo jo lähellä 13 yhden viikon... ainakin - Nyt on jo paremmin - 10,5 eli sama kuin toukokuussa. Pienesti on näissä aina kiristettävää. Ainakin nuo suklaat pitää jättää pois. Nyt oli verensokeri jo nousemassa yli 13,6 ja otin hieman insuliinia lisää- Ehkä se tästä taas ja juonpa vettä päälle tässä.

Vesi on parhain voitehista MONESSA SUHTEESSA.- puhdistaa se ainakin noita röörejä- Rännit olivatkin ulkona ihan täynnä kaikenlaista moskaa mitä noista havupuista tulee. Hyvä kun sataa. Vaikka tuolla lenkillä kastuinkin- Pohja vedet ovat kuulemma hurjan alhaalla, Kohta riittää vettä ihan juotavaksi asti janoisille. Vettä pitäisi juoda ihan oman terveyden takia enemmän. Ihan niinkuin nuo rännitkin niin munuaiset ja muutkin sisäelimet tarvitsevat kunnon huuhtelun. nIIN ETTÄ JUOKAAHAN VETTÄ.

LOPUKSI AJATUKSIA TÄSTÄ JUMALAN SANASTA, joka on kuin vesi. sekin puhdistaa meidät. Sanan pesussa meistä riisutaan tätä vanhan ihmisen saastutusta pois. Synti on huuhdeltava päivittäin pois. Ihmisen on päivittäin tultava Jumalan Sanan nuhteluun ja tartuttava lujasti pelastuksen sanomaan kiinni. Kristuksen kuolemassa, Ristillä, me saamme olla osallisia anteeksiantamuksen armosta! Tähän yhteyteen saamme tulla päivittäin ja  TÄHÄN olemme Kastetut niin että saamme lupauksen uudestisyntymisen, UUDEN ELÄMÄN armosta, Kristuksesta on tullut meille uusi elämä ja päivittäin saamme itsemme pukea tähän elämään parannuksen armossa, RISTIN YHTEYDESSÄ.

Monille tämä uudistuksen JA UUDEN ELÄMÄN armo on tullut mahdottomaksi, koska heille ei ole Jumalan Sana avautunut. Mutta mahdollistahan se on vain Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki on Kristuksen Henki ja Hän on YHTÄ ISÄN KANSSA! Vain Jumalan Sana, Kristus itse, tekee mahdolliseksi asioiden oikean ymmärtämisen. Ilman Häntä meillä ei ole mitään! Ilman Häntä kaikki on turhaa. Hän on se elämän vesi, jota me janoamme juodaksemme. KRISTUKSESTA OPPII VAIN SANAN LUPAUSTEN KAUTTA: HUUTAMALLA HÄNTÄ AVUKSESI SINÄ PELASTUT! HÄNELTÄ TULEE KAIKKI. Hän odottaa vanhurskasten rukousta. HÄNESSÄ Saamme omistaa kaiken. Pyhä Henki saa sinutkin täyttää kun tulet Ristin, Kristuksen kuoleman yhteyteen, palaat oman kasteesi armoon, VANHURSKAUTEEN, JOKA TULEE YKSIN USKOSTA KRISTUKSEN TÄHDEN. Siitä ovat monet eksyneet pois, mutta aina on mahdollisuus tulla takaisin. Sen tekee Jumala suuressa ARMOSSAAN RISTILLÄ mahdolliseksi - MEIDÄN HERRAMME ON IHMEELLINEN JA SUURI ARMOSSAAN!

perjantai, 1. kesäkuu 2018

Tuossapa innostuin hieman kirjoittelemaan ja unohtui tämä sokeritautisen historia!

Peltilaikka kädessä ja skanneri taskussa. Niistä on kenties ollut apua tai olisiko se että muutin samalla elämäntapojani eli lopetin kahvin juonnin ja samalla pullan syönnin ja muutenkin tehostin elämäntapojani. Sellainen elämäntavan muutos on varmasti kaikkein tehokkain apu verensokerien liialliseen heilahteluun. Hba1-arvoni ovat nyt laskeneet pari pykälää.tasolle 7,4 %, mutta helposti heilahtavat ylöspäin: Eli  heti kun aloitin kahvin juonnin ja pullan syönnin. Varovainen pitää olla ja jatkaa tuolla elämäntapamuutos- eli parannuslinjalla!

Toivoa on, mutta jostakin on vain ihmisen puristettava se muutos elämäänsä. Oli se sitten peltilaikka tai tiukempi linja herkuttelujen suhteen. Monesi ihminen on itse oman onnensa seppä mutta kunnia siitäkin onnesta tai lahjasta on annettava taivaalliselle Isälle. Ihminen tahtoo vain olla aina ryöstämässä Jumalan Hyvän itselleen. Olisi aika huomata kuinka paljon luojamme on hyvää meille antanut. Iloitaan siitä ja kannetaan vastuuta itsestämme ja terveydestämme. Kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Uskon puutteeseen on moni sortunut, mutta sitäkin saa ja tuhkastakin nousee uusi aamu, niinkuin laulun sanoissa sanotaan. Terveyttä lisää vain kaikille, Terveyttä joka turvaa korkeimman käteen eli Kristukseen!

perjantai, 1. kesäkuu 2018

Sinisiä ajatuksia taivaan Isän Huolenpidosta ja Hyvyydestä!

Aika paljon minua on moitittu mustavalkoiseksi ajattelijaksi, mutta tuo sinisyys ajatuksisssani ei ole mitään poliittista tähän maailman aikaan liittyvää. Olen kutsumuksellinen pappi - jo pienenä poikana papiksi luvannut opiskella. Rukouksessa 2003 sain kuiskauksen lähteä opiskelemaan. 2005 tuli sellainen papin pätevyys, että kävin piispallekin tarjoutumassa töihin. Piispamme ei minua olisi halunnut edes ottaa haastatteluun, kun en edes lääkäreille työkuntoiseksi kelpaa. Olisi pitänyt jonkinlainen tämän maailman ajan lääkärin suositus papinvirkaan saada. No sehän on tosiasia eli Totuus etteivät tämän maailman lääkärit voi suositella ketään ihmistä papin virkaan. Kun ei edes piispakaan voi niin kukapa sitten?

Tämän Blogini sinisyys onkin jotakin muuta kuin Havukka-Ahon ajattelijan haavekuvat. Vain Jumala voi antaa suositukset Jumalan virkaan. Todellinen ja totuudellinen Papin virka ei siis avaudu ihmiselle tämän maailman ihmisten suositusten kautta vaan ihmisellä tulee olla taivaallisen Isämme antama suositus. Tämä suositus on meillä ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa Hänen Pojassaan. Joka tuntee Kristuksen niin on päässyt taivaan sinisiin ajatuksiin kiinni. Siitä tulee tähänkin Blogiini väri. Taivaallisen Isämme huolenpidosta. Taivas on tullut meitä lähelle kaikella tapaa. Kun meillä on Kristus, niin Jumala ei ole meistä kaukana - ei kenestäkään!

Pappeus ja tämä ajallinen virka ne ovat paperia, sen todellisen Jumalan antaman viran ja kutsun rinnalla. Jumala toimii henkensä kautta. Emme saa olla lihallisia eli tämän ajallisen elämän suosituksiin tuijottavia. Syntyy aika jolloin Jumalan virassa sairas ihminen toimii terveen parantajana. Ja vain sairaat kelpaavat Jumalan virkaan. Jumalan valtakunnassa ei terveille ole tilausta. Ihmisen tulee tulla sairaaksi, jotta hänelle Jumalan antama Apu kelpaisi. Oma Apuni tuli minulle Pyhässä Hengessä, Jumalan Sanassa ja totuudessa, Jumalan Valtakunta tuli minua lähelle  ja saan uskoa elämäni päivittäin Herran käteen. Hän pitää minusta huolta. Hän minut parantaa. Hän minut pelastaa! Tästä lupauksesta saan pitää kiinni!

"Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.  Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.  Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti. " Ps 121

  • Henkilötiedot

    Olen Heikki Sipola, koulutukseltani luokanopettaja, KM ja pappi, TK. Jäin työelämästä pois luokanopettajan virasta tk-eläkkeelle. Alunperin ajatuksena oli vaihtaa ammattia työssä väsymisen vuoksi. Diabetes on väsyttävä tauti, Sen vuoksi en ole ottanut edes pappisvihkimystä. Tällä hetkelläopettelen elämään diabetekseni kanssa. Elämänmuutos on tarpeen joka päivä.Itsestäni käsin en muutosta saa aikaan - Auttaja on aina vierellä - Jeesus!

  • Sivut