Uskomme perustava totuus on, että Jumala meitä auttaa, monessa asiassa, huomaamattammekin. Sanan mukaan meidän tulisi auttaa lähimmäisiämme. Käänsin edellisessä kirjoituksessani Jumalan Sanan alkutekstin lohdutus sanan avuksi. Siis sillä avulla millä Jumala on teitä auttanut auttakaa toisianne. Meillä on kaikilla jotain annettavaa. Jotain mitä olemme saaneet hätäämme ja ahdistukseemme. Siinä on voimavaraa jota voimme jakaa myös toisille. 

Jumala on auttanut meitä niin monella tavalla. Pienissäkin asioissa olemme saaneet rukousvastauksia. Suuriakin apuja tulee silloin tällöin. Minun apuni tuli vuonna 1988, kun olin sairastunut diabetekseen. Pääsisäisen olin viettänyt sairaalassa painoa oli vain 63kg. Paino oli pudonnut jo edellisenä syksynä alle 80kg huomaamattani. Väsymys ja heikkous valtasi minut. Janotti, nälätti ja pissatti. Onneksi joku hoksasi missä vika. apua oli tarjolla ja nyt melkein 30 vuotta jälkeenpäin muistelen asioita. Painoin puntarilla viimeksi himpun yli 90kg. siis painoa on miltei tuo 30 enemmän. Eikä siinä ole paljon läskiä. Kunto on kova. Cooberissa menee 2500 metriä. 30 vuotta sitten en juossut metriäkään.

Mietin tässä sitä todellista apua, jonka sain samaisena keväänä Raumalla nuorten talolla seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa. Pastori Jussi Brummer oli vierailulla tuoden viestin Jumalalta tullessaan. Jumala oli luvannut parantaa suuren joukon selkävammaisia ja yksi sokeritautinen saa avun. Koin tuolloin tuossa tilaisuudessa sellaisen ihmeellisen hetken- Vakuutuin että Jumala voi tehdä ihmeen minunkin kohdallani. Sain uskon lahjan. Siinä on suuri APU! Jumalalla ei ole rajoja. Hän kykenee mihin vain hän tekee meidät uudeksi kokonaan. Hän kasvattaa uudet raajat ja elimet. Mikään ei ole Hänelle mahdotonta! Hän on kaikkivaltias! Ajatelkaapa tätä. Mitä sen väliä vaikka tämä vanha ihmisemme sairastaisi hautaan asti kun saamme ikuisen ELÄMÄN - olemme uusi luomus Kristuksessa - KOKONAAN!