Lenkille sitten ja päätinkin nyt vetää maltillisen hitaasti eli niin hidasta hölkkää kuin vain suinkin mahdollista. Sama neljän kilometrin aamulenkki sujui nyt tasan 28 minuuttiin eli seitsemän minuuttia per kilometri. Verensokerit olivat tipahtaneet 6.9:ään ja suunta oli sen verran alaspäin että annoin pienelle pullan palalle kyytiä. Puntarillakin kävin ja paino oli nyt tasan 89 kiloa. Viime viikolla se oli yli 90. Kilo viikossa? Se tietäisi että jopa kymmenen viikon päästä painoni olisi tavoitteessa eli tuossa alle 80 kilossa! Vieläköhän tässä lokakuussa ehtisin syysmaratonille?

Toisaalta kun eilen olin jo käynyt seitsemän kilometrin lenkin 45 minuutissa niin nyt tuntui hieman polvessa kipeältä. Vanha futarin polvi vaivaa. Onkohan tämä se leikattu polvi vai se jota en viitsinyt leikkaukseen viedä. Pitää ihan katsoa kummassa on leikkausarvet. Kyllähän ne tietenkin olivat siinä leikatussa polvessa. Oikea ei sitten ole parempi jalkani vaan vasen. Enkä ole mikään umpi vasuri vaan onpa tällä vasemmalla tehty pari maaliakin sarjapeleissä ja kaukaa.

Monet jalkapallon pelaajat eivät ole ymmärtäneet harjoiittaa vasenta jalkaansa enemmän kuin oikeaa. Koskaan ei huonompi jalka mene taidoissa paremman jalan ohi. samalla periaatteella pitää harjoittaa aina sitä heikointa osaa joukkueesta. Mennään aina heikoimpien ehdoilla varsinkin joukkuepeleissä. Pitemmän päälle se tuottaa menestyksen. Vasen ei tietenkään oikea jalkaisella voi olla parempi, mutta minun tapauksessani nyt vain on. Enempi on tullut heikommalla jalalla maaleja ja kauempaa. Siinä on se yllätysmomentti mukana.

Muistampa eräänkin kerran kun Pattijoen Tempauksen pelissa vetasin suoraan syötöstä 30 metristä vasurilla niin siihenpä monet ehtivät huutamaan, ettei saa vetää niin kaukaa- ääni muuttui kellossa kun pallo sujahti ylänurkkaan, eikä maalivahti ollut eväänsä paljon ehtinyt väräyttää. Samoin Tepsin pelissä nuoruusvuosinani vasen puhui totuuden ilmi matala laaka alanurkkaa eikä pallo ehtinyt pudota matkalla ollenkaan. Vanhana näitä on mukava muistella, kun ei jalat enää kestä potkia. Mutta juosta vielä pystyy, kunhan nyt en ihan maratonille kuitenkaan lähde pilaamaan polviani. Taitaapa kymmenen kilometriä olla liikaa yhden vuorokauden sisällä ainakin tällä painoilla. Katsotaan sitten kymmenen viikon päästä mikä on tilanne.

Verenpaineet lenkin jälkeen olivat 139/68 ja nyt  tunti pullan syömisen jälkeen verensokerit 8,9 elikkäs ihan hyvät arvot. Kyllä aamulenkkeily kannattaa! Mutta aina pitää muistaa antaa kunnia sille jolle kunnia kuuluu eli Herralle Jeesukselle Kristukselle! Hän on minun parantajani! Hän kuulee rukoukset ja pitää lupaukset! Aina on parempaa luvassa ja toivoa ja apua jaettavaksi myös toisillekin toivottomille tapauksille!